Yhdentämisen ja eriyttämisen prosessit

Elokuussa lueskelen Risto Willamon väitöskirjaa Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä. Vaikka se käsittelee eri tiedekuntaa, niin ajattelen, että parhaassa tapauksessa minunkin tutkimukseni voisi olla ympäristönsuojelutiedettä.

Erityisesti kuva laajentamisen ja yhdentämisen prosessista vie ajatukset omaan tutkimukseeni. Tajuan, että eräät mielessäni pyörineet tutkimusaiheet ovat oikeastaan eri näkökulmia samaan asiaan. Vaikka valitsin tutkimusaiheeksi luonnon äänet, niin sen puitteissa voin tutkia muitakin kiinnostavia kysymyksiä kuin onomatopoiaa.

Oikeastaan kaikki aiheet, joita oraakkelini piti kiinnostavina, liittyvät luonnon ääniin. Lintukirjat kuvaavat puhuvia eläimiä siinä missä lastenkirjatkin. Laulun kuvailussa käytetyt metaforat, kuten kaulushaikaran äänen vertaaminen härän mylvintään ja mustarastaan laulun luonnehtiminen huilumaiseksi, humanisoivat luontoa siinä missä lajinimetkin. Lisäksi lintujen lajinimet viittaavat usein niiden lauluun.

Kiinnyn entistä enemmän tutkimusaiheeseeni, kun tajuan, miten moniulotteinen se on. Päätän kompensoida näkökulmien moninaisuuden sillä, että jätän tuulen ja veden sikseen keskittyen lintujen ääniin.

Tammikuun kahdeksantena iltana kävelen Veloenan ja Matin kanssa Taka-Töölöstä kohti keskustaa. Veloena kysyy, missä vaiheessa opintoni ovat ja mistä olen ajatellut tehdä gradun. Kerron innoissani suunnittelemastani aiheesta – tämä on ensimmäinen kerta, kun saan puhua siitä suullisesti.

”Sehän on kiinnostavaa. Sä tutkit siis onomatopoeettisuutta”, Veloena sanoo. ”Niin ja vaikka mitä, niin ku esimerkiks niitten laulukuvausten metaforia ja sellasia loruja, mitä niitten lintujen laulussa on kuultu”, selitän kiihkeästi. ”Täytyy vaan toivoa, ettei mua pakoteta rajaamaan sitä aihetta sitte ku se seminaari alkaa.”

Rautatieasemalla hyvästelen ystäväni ja painelen metroon. Samassa tajuan, miten voin rajata aihetta luopumatta yhdestäkään näkökulmasta. Riittää, että valitsen maailman linnuista edustavan joukon tutkimukseeni. Miksi en keksinyt sitä ennemmin? Enkö kiinnittänyt huomiota rajaamisen ja erittelemisen prosessiin, joka esitetään syyskesällä lukemassani kirjassa samassa kuvassa laajentamisen ja yhdentämisen kanssa?